We are shining, and we´ll never be afraid again

 

Eilinen oli aika pitkä päivä, onneksi siitä on nyt selvitty! Päivähän lähti liikkeelle rattoisasti niiden kahden tunnin yöunien jälkeen, kun suunnistimme kaverini kanssa  kuolleen näköisinä Jyväskylän matkakeskukselle. Bussimatka meni vasten kaikkia odotuksia ihan leppoisasti ja mukava bussikuski tiputtikin mut nelostien varteen, josta pääsin viettämään siestaa kotikotini pehmoiseen sänkyyn.

Illemmalla suuntasimmekin siskoni kanssa katsomaan Dancen tämän kauden ensimmäistä suoraa lähetystä Peacock -teatteriin. Tällä kaudella mun on tullutkin itseasiassa seurailtua kyseistä sarjaa jonkinverran, joten olihan se mukava päästä katselemaan meininkiä ihan paikanpäälle.

Olimmekin ihan fiiliksissä molemmat. Eipä se fiilis välity sen telkkarin ruudun lävitse yhtään niin hyvin kuin paikanpäällä. Olimme todella lähellä lavaa ja siskoni sanoikin kuulleensa jopa esiintyjien hengityksen (joopa, tää vanhuus ei tule yksin :-D). Täytyy kyllä sanoa, että mukana on ihan mielettömän lahjakkaita tanssijoita. Suu auki tuijotin kun lavalla vedettiin ties mitä settiä, joka oikeasti telkkarista ei näytä yhtään niin haastavalta.

Käytänpä tässä muuten tyyliin elämäni ensimmäistä kertaa Macia ja jos tää olisi oma kone, olisin ihan juuri valmis heittämään tän seinään! Se on kumma tunne, kun niistä tutuista ja turvallisista pikanäppäimistä ei tapahdukaan yhtään mitään. Ihan perhesovun säilyttämisen vuoksi taidankin siis vetäytyä tästä koneelta ja alkaa valmistautua iltaa varten. Oon lähdössä Superscarin pressitilaisuuteen ja voin luvata, että tän iltaisissa asukuvissa ette joudu katselemaan noita housuja! Eihän sitä ollenkaan huomaa, että tykkäilen noista aika kovasti?

<3:Khaija