torstai 29. joulukuuta 2011

Leijonanharja

Eilen palasimme jälleen tänne Kuopioon. Hieman ehkä jänskätti, että pääseeköhän sitä junalla yhtikäs mihinkään suuntaan, mutta meillä kävi huippuhyvä tuuri ja ei jouduttu mihinkään korvaaviin kuljetuksiin. Mä jotenkin vihaan matkustaa bussissa ja ei se ehkä kaikkein herkuinta olisi tuolla pakkasessa (huimat pakkaset, joopa) hyppiä sen massiivisen tavaravuoren ja kisun kanssa vielääpä kipiänä.

Eilen sitten treffailin pitkästä aikaa myös Jonia ja halusin laittaa päähäni nuo klipsit. Ei ne nyt ihan juuri tismalleen samaa väriä ole omien hiusteni kanssa, mutta ihan riittävän lähelle. Kihartamiseen käytin pitkästä aikaa GHD:n sijasta ihan peruskiharrinta. Noiden hiusten kanssa mulla oli jotenkin hirmu hippimäinen olo. Etenkin kun mun hiukset olivat vielä laittamattomina sekalaisilla laineilla ja hengailin ittekseni täällä himassa velourpöksyissä ja jättineuleessa. Pitää kai ruveta säännöllisestikin harrastamaan tuota klipsittelyä, kun niin kivoilta ne näyttävät.

Tultimme juuri Pohjois-Karjalasta sukuloinnilta ja huomenna ollaan lähdössä viettämään uutta vuotta Joensuuhun. Ei ihan hirmuna ehdi kotona lojua, joten nyt loppuillan pyhitän täydelliselle rentoilulle! Heipodei<3

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Lempparihajuvedet


Sain nyt inspiksen totetuttaa erään postaustoiveen, nimittäin postauksen mun lemppareista hajuvesistä. Ihan tosissaan, mulla ei kyllä ole kahta tuoksua enempää tällähetkellä käytössä. Tossa kuvassa nyt näkyy osa mun kokoelmista, jonka onnistuin jostain kätköstä kaivaa. Kyllä mulla noita on enemmänkin ollut, mutta missä piilossa lienevätkään. Varmaan siellä samassa jemmassa, missä noin tuhat muutakin mun tavaraa. Esimerkiksi mun kihlasormus. Joo, siis olen ehkä viimeinen nainen, jolle kannattaa ostaa joku megatimanttisormus. Tatuoitu versio voisi olla tässäkohtaa ehkä paikallaan, eipä varmaan hukkuisi. Pelkäänpä,että kohta hukkaan varmaan itsenikin.

Mutta nyt asiaan eli niihin hajuvesiin.


Yksi pitkäaikainen lempparini on tuo Miss Dior Chérie -tuoksu. Olen rakastanut varmaan jokaiste Miss Diorin mainoskamppanjaa. I-H-A-N-I-A! Ja onhan tuo pullokin nyt mielettömän söppänä! Sain ton tuliaisiksi joltai äitin työmatkalta ja siitä asti onkin ollut ihan voittamaton ykkönen!

Olen tollaisten tyttömäisten, kepeiden tuoksujen fani ainakin päiväkäytössä. Tuo on samalla makea, elegantti ja nuorekas. Loppupeleissä sen tuoksun itselle sopivuuden kai määrittää sen oman ihon pH ja ainakin mulle toi käy todella loistavasti. Parasta tuoksuissa on mulle se tunnelma, joka on syntynyt kaikkien niiden hetkien varrella, kun tuoksua on käyttänyt. Juuri kun tuoksua on suihkauttanut ja hajuaisti on adaptoitunut, mut valtaa sellainen nostalginen fiilis. Tähän tuoksuun liittyy tosi hyvät tunnelmat.


Tämä DKNY:n Be Delicious fresh blossom on uusin tulokas mun hajuvesikokoelmiini. Se onnistui suurinpiirtein heti vakiinnuttaa paikkansa toisena luottotuoksunani. Tämä johtui kai siitä, että sain Sokokselta mukaani jonkinverran tuoksunäytteitä, joita pääsin testailemaan ihan rauhassa kotiympäristössä. Usein kun siellä kaupassa haistelee suunnilleen miljoonaa testeriä, ei niistä tuoksuista pääse mitenkään syvällisesti perille. Sain siis todeta kyseisen tuoksun juuri minulle hyväksi ihan tositoimissa.

Tuokin on hyvin kepeä, makea ja tyttömäinen. Sopivan raikas myös arkituoksuksi. Käytän kyllä kahta ylläolevaa tuoksua ihan kaikissa tilaisuuksissa. Näinpä mielestäni kaipaisinkin jonkin hieman täyteläisemmän juhlatuoksun. Sellaista siis metsätämään. Ehkäpä jo huomenna Tax Freestä.


Viime kesänä lentokentältä eksyi mukaani myös Calvin Kleinin kesätuoksu one summer. Tuo on itseasiassa unisex-tuoksu ja huomattavasti vähemmän tyttömäisempi kuin muut lempparini. Tuoksu on todella raikas ja sopiikin mielestäni juuri näistä syistä loistavasti kesähelteisiin. Vielä kyllä ehkä halajaisin jotakin Escadan ällömakeaa tuoksua tuon kesätuoksukaveriksi. Ekäpä sellainen onkin sitten ostoslistalla ensi kesänä.

Muita vanhempia pitkäaikaislemppareitani ovat olleet Naomi Campbellin Paradise passion ja Christina Aguilera -tuoksu. Pitääkin mennä tuoksuttelemaan hajuvesihyllylle noita vanhoja suosikkeja ja katsoa, kolahtavatkohan ne muhun vielä.

Eräs syy, miksi innostuin postaamaan hajuvesistä olikin uusi hankinta, nimittäin uusi putki kameraani. Hommasin tänään 50mm f/1.8II objektiivin ja tuon tunnin tesmailun seurauksena olen jo aivan myyty! Tuo on todella valovoimainen ja jopa hämärässä, keltaisessa sisävalossa syntyi ihan siedettäviä otoksia. Ihan eri fiilis noissa kuvissa, kun perus kittiputkella otetuissa! Tuossapa pari testailukuvaa vielä musta.


En malta odottaa, että pääsee testailemaan asukuvien ottoa kunnon luonnonvalossa. Mahtaa tulla loistavia kuvia! Mitäs ootte mieltä? Huomaako kukaan eroa vanhoihin kuviin?

Automaattitarkennuksella tuo ei oikein tarkenna kunnolla, niin täytyy varmaan ottaa se vanhakin putki mukaan laivareissulle. Saattaa meinaan olla jossakinvaiheessa iltaa hieman haastavaa tuo manuaalinen tarkentaminen. Tai ehkä paras idea olisi jättää kamera ihan suosiolla hyttiin! Mutta katsellaan kuinka käy.

Nyt on ehkä pakko mennä pakkaamaan loppuun ja sitten untenmaille. Huomenna nimittäin bussi starttaa aamusta ysiltä kohti Turun satamaa. Odotan hirmuisesti meidän reissua! Ehkä vähän taidan stressaillakin nimittäin kaikkien tavaroiden mahduttamista mukaan (ja vieläpä muistamista).

Mutta nyt hyvät yöt <3

perjantai 4. marraskuuta 2011

Girls night out!

Viime päivät ovat kuluneet kutakuinkin noudattaen kaavaa: töitä, töitä ja töitä. Ylläri ettei tänne ole paljon matskua siis kertynyt. Normiduunin lisäksi kävin torstaina käänytmässä päivän verran Kouvolassa koulutuksessa. Se oli kyllä huippupäivä. Nyt kuitenkin huomenna on vaapaata ja sen kunniaksi olisikin suunnattava pitkästä aikaa ulos tanssimaan ihanassa seurassa!


Eli huippuilta tiedossa. Meitsi lähteekin nyt! Nauttikaa kunnolla perjantaista! 


Moikkamooi!

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Lettipidennys for dummies

Eli, kuten muutamasta postauksesta onkin varmaan jo tullut selväksi, mulla on nyt hiustenpidennys. Se on tehty letti/ompelupidennystekniikalla (kumpi nyt sitten mahtaakaan olla oikea termi?). Kyseessä on tosi helppo ja edullinen pidennystekniikka, jonka googlettelin olevan vielä hellävarainen omille hiuksille. Mulla on ollut melkeinpä koko elämäni pitkät hiukset, mutta nyt viimeaikainen värjäilyrumba sai latvat niin huonoon kuntoon, että niitä oli vähän pakko napsia pois. Näinpä pitkät hiukset tuntuvatkin siltä mun jutulta. Ajattelin nyt tehdä tällaisen vaihe-vaiheelta postauksen siitä, kuinka tämän lettipidennyksen toteutimme.

Aloitetaan vaikka siitä, mitä lettipidennyksen tekoon tarvitsee. Eli ensinnäkin tarvitsee hiusnauhaa. Omani hankin Dreamhair-verkkokaupasta, sillä siellä on edulliset hinnat ja aikanaan hankin myös clip on-pidennykset samasta paikasta ja olin todella tyytyväinen laatuun. Tilaus kolahti postiluukusta nytkin jo tiistaina, kun sen sunnuntai-iltaina klikkailin eteenpäin. Tälläkin kertaa olin todella tyytyväinen laatuun.

Molemmilla kerroilla pidennyksiä tilatessa, olen onnistunut tekemään ihan nappivalinnan värin suhteen. Itse ainakin huomasin, ettei niitä valokuvia hiuksista kannata juuri tuijotella (nämä nykyisenikin näytti siinä vähän vihertäviltä) ja olenkin turvautunut värikarttaan, josta olen valinnut mielestäni kaikkein eniten omaani väriä muistuttavan sävyn. Värikarttaakin voi tarkastella parilta eri näytöltä (mä olen tehnyt tätäkin), jottei se näyttö vääristä väriä.


Noniin ja hiusten lisäksi tarvitsee tylpän neulan, narua (mahdollisimman oman hiuksen väristä, niin ei paista hiusten seasta), pieniä kumilenkkejä ja kaverin, jolta luonnistuu ranskanletti ja perus harsinta. Ja vinkkinä, ainakin Dreamhairilta saa tilattua sellaisia tylppiä J-mallineuloja eurolla ja varmaan nuo muutkin tarvikkeet sieltä voi tilailla. Itsehän ajattelin tehdä elämästäni astetta haasteellisempaa ja ajattelin käydä kipaisemassa tarvikkeet vaan kaupasta. Päädyinkin juoksemaan Kuopion miljoona kauppaa lävitse ja vihdoin Sinooperista bongasin jonkinlaisen neulojen lajitelmapakkauksen, josta löytyi yksi tylppä neula. Maksoin siitäkin vitosen. Aina ei voi voittaa. Kumilenksut Suomalaisesta Kirjakaupasta ja naru myös Sinooperista.


Siinäpä olisikin ihan mun omat hiukseni, eli lähtötilanne. Omat hiukseni ovat paksut, taipuisat ja latva on melko rikkomaton. Hyvää tuossa paksuudessa on tätä hommaa ajatellen se, että ne letit saa helposti piiloon. Kuitenkin sitä lisäkehiusta tarvitsee olla aika mukavasti ettei näytä tökeröltä ohuelta luirulatvalta.

Ystäväni Henna teki pidennyksen ja häntä yliopistolta odotellesani tein valmiiksi vaakasuuntaisen osion ja laitoin ylä ja alahiukset kiinni. Ai kuinka niin olen malttamaton? Koitin valita sellaisen kohdan, että letin alle jää hiuksia, jotta voin pitää hiuksia kiinni. Kuitenkin yläpuolellekin piti jäädä kivasti hiuksia. Tosissaan, kun kyseessä oli sekä mun ja Hennan ensikosketus pidennyksiin, niin melkoisen mututuntumalla mentiin koko homman ajan eteenpäin.


Letitys siis aloitetaan toiselta reunalta ja letti päätetään keskelle, johon tulee kumppari. Sama homma toiseltakin sivulta keskelle, jolloin tulos on allaolevan näköinen.


Henna vielä ompeli lettien päät ristiin, niin pysyvät paremmin kiinni, eivätkä lettien päät törrötä hiusten seasta. Siinäpä sitten olisi valmis alusta hiusnauhan kiinnitykselle ja ompelu alkakoon!

Mallattiin kaksi kerrosta hiusnauhaan ja leikattiin letin mittaiseksi pätkäksi. Henna aloitti ompelemisen keskeltä edeten toiselle sivulle, jotta hiusnauha pysyi oikealla paikallaan.

Sittenpä uutta lettiä tekemään yläpuolelle, niin ettei lettien väliin jää takkuuntumaan omaa hiusta. Henna teki letit nii, että alin oli kaikkein pisin ja ylin sitten ihan selvästi toisia lyhyempi. Ajateltiin, että näin ne sulautuvat sinne päähän mukavasti. Ja tosissaan hiusosion leveys oli jotain vajaan sentin luokkaa. Tässäkin jälleen melkoisen mututuntumalla mentiin eteenpäin. Ylimmästä tulikin kaikkein pienin ja ei se kai muuten haittaakaan, mutta kieltämättä hieman ikävältä tuntui päänahassa, kun tosi tiukan letin väleistä tunki sitä neulaa ommeltaessa.

Seuraavaksi Henna teki kaksi viimeistä lettiä valmiiksi ja ompeli päät. Näin pääsimme mallaamaan, kuinka monta kerrosta hiusnauhaa yhteen lettiin tulee, jotta saisimme kaiken nauhan käytettyä (paketissa oli 120 cm). Kumpaakin lettiin nauhaa ommeltiin siis kolme kerrosta. Haha, toi me-muoto saa tän kuulostamaan siltä kun olisin itsekin hirveästi ponnistellut prosessin eteen. Siis mähän katsoin telkkaria ja vedin sipsiä, varsinaista panostusta.



Toinen letti valmiina, melkein valmista! Ja tattadaaa, mulla on pitkät hiukset! Aikaa tähän kului joku pari-kolme tuntia kaikkine sähellyksineen. Seuraavalla kerralla varmaan hieman nopeammin sujuu jo prosessi.

                           

Eli lisäkehiuksen sävy on #12 ja pituus 40cm (löytyy TÄSTÄ). Hennakin hieman tästä lettipidennyksestä innostui ja lupasin hänelle saman taikoa jossain vaiheessa vastapalvelukseksi. Myös kampaajat varmasti osaavat tämän tehdä, mutta monet suostuvat tekemään pidennyksiä vain heidän kauttaan tilaamilla hiuksilla. Varmasti hieman arvokkaammaksi homma tulee sillälailla ainakin.


Tässäpä olisi valmis lopputulos ensimmäisen pesun jälkeen. Ennen pesua pidennys oli käsitelty aivan piikkisuoraksi ja se ei oikein taipunut edes kihartimen vaikutuksesta. Pesu korjasi tilanteen ja hius sulautui hyvin omiin hiuksiini. Tosissaan kuvassa hius on vain märkänä letitetty, ilman mitään sen kummempia muotoiluja. Suoristamalla hiuksen saa kyllä jälleen ihan sileäksi, mutta mä tykkään tästä luonnollisesta lookista myös (joo siis, ei oo vaan ehtinyt muuta ;D ).

Nyt muutaman päivän käyttökokemuksen perusteella tykkään ainakin hirveästi lettipidennyksestä. Ei siinä klipsissäkään varsinaisesti mitään vikaa ollut. Voitte vaan kuvitella, että jos hiusten suoristaminen ei sovi aamuisin mun aikatauluun, niin eivät ne klipsitkään hirmu usein päähän eksyneet. Kun lettipidennys oli laitettu, päänahka oli hieman arka ja tuntui, että hiuksia oli päässä ehkä tonnin verran. Kuitenkaan parin päivän päästä ei pidennystä mitenkään edes huomaa. Nukkumista ei vaikeuttanut edes ekana yönä. Jos jotain jäi loistavasta selostuksestani huolimatta epäselväksi, niin kysykää ihmeessä (:

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Enormous Lash -ripsiseerumin vaikutukset

Heippa murmeliset! Lueskelin tässä blogeja (vapaapäivä, aah!) ja törmäsinkin eräässä ripsiseerumipostaukseen. Tästäpä tulikin mieleeni, että mun onkin ollut tarkoitus tehdä postaus Enormous Lashista jo vaikka kuinka ja kauan. Nytpä siis vihdoin räpsin lähikuvia räpsyistäni, jotta pääsette arvioimaan tuloksia ihan omin silmin.



Aloin siis käyttää Enormous Lashia elo-syyskuun vaihteessa, ja olenkin käyttänyt sitä aamuin illoin nyt vajaan kaksi kuukautta ja ainoastaan yläripsiini. Tuote levitetään ripsen tyveen, kuten nestemäinen laineri. Levitys vie maksimissaan puoli minuuttia, joten mikään hirveä ajallinen panostus ei ole kyseessä. Tuoteseloste lupaa tuloksia 4-6 viikon kuluessa ja itse aloinkin huomata muutoksia ehkä juuri tuon neljän viikon kohdalla.

Valitsin kyseisen ripsiseerumin, koska sen sain kätevästi haettua heti käyttööni tuosta Sokokselta (malttamaton kun olen) ja se oli halvempi vaihtoehto, kuin esimerkiksi NeuLash. Riittoisa 6ml:n pakkaus Enormous Lashia maksoi 103 euroa, kun samasta määrästä NeuLashia olisi pitänyt maksaa 60 euroa enemmän ja sitä pitää tilata netin kautta. Luinkin jostain keskustelufoorumilta, että ruotsalaisella firmalla on yksinoikeus NeuLashin myymiseen, joten se voi tästä syystä pitää hinnat hirmuisen korkealla. Ja turha se on perkästä merkistä maksaa, jos samat tulokset on mahdollista saada myös halvemmalla, mutta vastaavalla tuotteella.

No mutta nyt niihin ennen ja jälkeen kuviin.



Mä huomaan eron ainakin ihan selkeesti. Kun kattoo noita sisänurkan ripsiäkin esimerkiksi, niin ero on ihan selkeä. Ennen-kuvassa näyttäisi olevan paksumpi kerros ripsiväriä, niin ripset näyttävät siinä ehkä hieman tuuheammilta (tai paakkuisemmilta, miten tahansa). Kyllä se vaan toimii ainakin omasta mielestäni! Purkissakin on vielä paljon tuotetta jäljellä ja taidankin siirtyä käyttämään sitä kerran päivässä, aina ennen nukkumaanmenoa tulosten ylläpitämiseksi. Riittoisa pakkauskin kyseessä siis.

Mulla ei esiintynyt mitään punoitusta, ärtymistä, jne tuotetta käyttäessäni. Ehkä välillä aamuisin oli silmät vähän turvoksissa, mutta en nyt menisi suoraan laittamaan sitä seerumin syyksi. Muistan nimittäin esimerkiksi kotona asuessani säilyttäneeni lusikkaa jääkaapissa, jotta pystyin aamulla laskemaan silmäpussejani. Pakkauksessa kuitenkin lukee, että jos jotakin punoitusta yms esiintyy, niin tuotteen käyttö pitää lopettaa.

Tiivistettynä, voin lämpimästi suositella tuotetta kaikille yhtä hölmöille, jotka ovat valmiita panostamaan kaikkeen ulkonäköön liittyvään hömpötykseen. En nyt menisi sanomaa, että räpsyjen pituus millälailla korreloi elämänlaatuun tai onnellisuuteen, mutta ainakin tuote lunastaa lupauksensa pidempien ripsien osalta!




Mitäs sanotte tuloksista? Onko ero niin suuri, että ripsiseerumi oli hintansa arvoinen? Tykkään muuten hirveästi näistä lähikuvista, joista ilmenee, että noi kulmat olisi mahdollisesti voinut nyppiä ennen näiden ottamista. Noh, mitäs pienistä.




Siinäpä tuli samalla kuvaa mun ihan perus arkimeikistä. En yleensä jaksa tuota enempää maalailla naamaa, joskus saatan myös laineria käyttää yläluomelle, jos on semmoisiin aikaa. Kiireessä se vaan tuppaa menemään niin, että ainakin minulla aikaansaannoksena on hyvinkin epämääräiset rajaukset, jotka sojottavat minne haluavatkaan. Räpsäsinpä vielä kuvan tuotteista, joita tässä meikissä olen käyttänyt. 




Näistä tuotteista ikuisuuslemppareita ovat Maybellinen peiteväri, Lorealin Golden beige luomiväri ja Rimmelin poskipuna. Uutena lempparina on tuo meikkivoidesivellin. Kuinka helppoa sillä onkaan meikkivoide levittää! Muista tuotteista en ole löytänyt sellaisia korvaamattomia versioita, vaan ne vaihtuvat aina yleensä loppuessaan. Onko teillä jotain korvaamattomia luottomeikkituotteita? Ottaisinkin siis vastaan enemmän kuin mielelläni etenkin ripsiväri ja meikkipohjasuosituksia!

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Styled by Mira

Kuten eilisessa väsymyksensekaisessa olotilassani sain jotenkuten naputeltua, keksittiin me eilenillalla yksi hauska juttu. Mukaani tarttui eilen ostosreissullamme sellaisia asioita, jotka voisivat hyvin löytyä myös siskoni vaatekaapista. Päätimmekin esitellä ostoksiani vähän hienompien kuvien muodossa, siskoni Miran stailaamana. Mira on tatuoitu rokkityttö, jonka asuista löytyy aina paljon asennetta. Samaan henkeen toteutimme myös siis nämäkin kuvat.




Sen lisäksi, että Mira on supertaitava meikkaaja ja muutenkin taiteellinen, hän myös tykkää hääräillä kaiken sellaisen parissa. Hän onkin lähdössä opiskelemaan itsensä syksyllä Meikkitaiteilijaksi. Hyvin mahdollisesti minunkin pärstässäni tullaan todistamaan jos jonkinmoista sotamaalia, kun opiskelijat tarvitsevat itselleen harjoitusmalleja. 



Mira suoristi ensin aamulla vaivalla kihartamani hiukset ja taikoi superkestävän ponnarin, joka pomppii päässäni tätäkin naputellessani priimakunnossa. Suoristuksessa käytimme uutta löytöäni Schwartzkopfin OISIS+ suoristusvoidetta, joka paljastui loistotuotteeksi. Sain oppia meikkisession aikana esimerkiksi, että omistamani meikkivoide ei ole ollenkaan huonoa, en vain osaa oikein käyttää sitä. Joo ja luomiväri alaluomella ei oikein laitettuna korosta silmäpusseja.




Vaatekaappini uutukaisia ovat Vilan loistavasti istuvat korkavyötäröiset farkut. Maiharit lähtivät mukaan DinSkosta sen verran hyvillä alennusprosenteilla, että pakkohan ne oli ottaa. Noilla pohjilla voisi olla jotain mahdollisuuksia pysyä talvellakin pystyssä. Toppi löysi mukaani JC:n rekistä. Käärmekuosinen takki on puolestaan siskoni löytö Zarasta. Täytyy sanoa, että senverta kivalta kuvissa näyttää, että saattoi siirtyä omallekin himotuslistalle. Myös laukku ja korut ovat siskoni. Laukku on tilattu Asokselta.


Kuvat napsimme Jokelassa, kaikkein epämääräisimmissä paikoissa. Hyvä että oli mukana turvamiehenä siskoni poikaystävä. Oikeasti, jotkut paikat olivat todella pelottavia pimeällä! Kameran takana pyöri yllätys sinänsä Mira, apunaan Canonin järkkärini ja suunnaton ammattitaito ("Siis miten tästä saa tän salaman pois....Hups!")


Kynsilakat ovat ihan omaa kädenjälkeäni, ja tehty liikkuvassa autossa.

Itse tykkään ihan todella paljon aikaansaannoksistamme! Juuri tällainen fiilis kuvissa oli minulla ainakin visiona. Täytyy kyllä sanoa, että siskoni on aika huippu! Hänestä tulee aivan varmasti vielä rautainen ammattilainen. Nyt haluaisin kuulla, mitä mieltä blogiini eksyneet ovat näistä kuvista?  


EDIT:  Joo, hyvä pyytää kommentoimaan kuvia, kun on räveltäessään jotenkin estänyt sen kommentoinnin. Hyvä Khaija. Mutta jokatapauksessa, kommentointi jälleen käytössä ja Khaija taas vähän kokeneempi tämän bloggerin käytössä.