GAALA-ASU

Torstaisessa Blog Awards -gaalassa mulla oli ylläni musta edestä lyhenevä maksimekko. Illan asu oli mulla oikeastaan selvillä jo alkukeväästä asti, kun kutsu tapahtumaan saapui. Kyseinen mekkokaunotar on nimittäin roikkunut kaappini henkarissa odottaen sitä oikeaa iltaa päästä käyttöön. Ja nyt oli selkeästi sen aika. 

Ennen gaalaa valmistauduimme yhdessä siskoni Mi Min luona ja päädyimmekin yllättäen ottamaan pienoisen juoksuspurtin ehtiäksemme junaan. Siskoni tarjosi jälleen pelastuksen kenkäkriisini lainaamalla mulle nuo upeat geometrisesti kuvioidut avokkaat, joissa iltaa oli mukava viettää. Nappailimme nämä asukuvat kauniissa Helsingissä ja nautin jokaisesta hetkestä tuon kaupungin kaduilla. Kyllä mä siellä vielä joku päivä asun itsekin.

mekko - oasis / takki - vila / laukku - maria carla / kengät - zara (lainattu mi miltä)

Itse ilta oli näyttävästi järjestetty, buffetpöytä notkui herkkujaan, Adams oli täyttynyt toinen toistaan tyylikkäämmistä ja upeammista ilmestyksistä, sekä skumppa virtasi. Oli mukavaa päästä tutustumaan uusiin ihmisiin ja moikkailla vanhoja tuttuja. Toisinaan tunnen itseni pikkukaupungin tyttönä melkoiseksi sosiaalipingviiniksi noiden kaikkien hienojen ihmisten keskellä. Sitä on toisaalta oppinut huomaamaan, että jopa niiden suurien blogien ja muotilehtienkin takana on ihan tavallisia ihmisiä. Vieläpä merkittävän sydämellisiä ja lämpimiä sellaisia.

Se hetki tuntui uskomattomalta, kun ehdolla olevat blogit esiteltiin ja mä olin siellä. Ihan oikeasti. Kaikkien niiden hienojen ja oikeiden blogien keskellä. Se oman blogin esittelyslaidi ja mun kirjoittamat sanat Maria Veitolan suusta tuntui jotenkin niin hassulta. Mä kun ajattelen välillä, että tämä mun blogini nyt on vaan tällaista hömppää. Mutta ihan oikeasti kun miettii mun aikanaan pistäneen pystyyn visuaalisesti surkean blogisivun täynnä asukuvia suurinpiirtein olkkarin nurkasta ja sitten ollaankin chattailemassa lehtien päätoimittajien kanssa skumppalasit kädessä, voisi kelata meidän jokaisen pystyvän kehittyä ihan mihin vain haluamme. Tuo ilta inspiroi mua kovasti. Upeiden ympärilläni vilisseiden asukokonaisuuksien lisäksi se sai mut miettimään omaa suhdettani bloggaamiseen. Miksi minun tarvitsisi ajatella, että tää nyt on vaan tällaista hömppää, jota teen nyt vähän vasemmalla kädellä. Ehkä sitä voisi ruveta kelailemaan, että jumalauta, tää on mun juttu. Mä teen sitä ihan täysillä ja annan kaikkeni. Sen sijaan, että valmistautuisin pettymyksiin tuolla aseneellani, voisin yrittää mihin kaikkeen minusta onkaan. Ja siis ihan kaikilla elämän osa-alueilla. Tästä eteenpäin lupaan uskoa itseeni enemmän ja seisoa omien juttujeni takana. Meillä kaikilla on siihen oikeus, lupa ja mahdollisuus. Loppujen lopuksi meidän tulevaisuuteen ei pysty vaikuttamaan kukaan muu kuin jokainen itse.

Haluan vielä kiittää kaikkia ihanasta illasta ja lähetän suuret virtuaalihalit kaikille voittajille! Olette upeita!

<3:Khaija