Onnellisuus

Tämän postauksen kuvat ovat aika pitkälti vastaus siihen, miksei asukuvia ole blogissani tavalliseen tahtiin. Täydellinen pimeys kun laskee jo neljään mennessä, on niitä kuvia pikkasen vaikea ottaa. Taitaa olla jokaiselle bloggaajalle valitettavan tuttu tilanne. Eilen kävimme kuitenkin Jennan kanssa katsomassa uusinta Twilightia ja koitimme käyttää hyväksemme kauppakadulle asennettua jouluvalaistusta. Itse leffasta mulla ei ole sen syvällisempää analyysiä. Kuumia miehiä ja, no siihen se sitten taisikin jäädä. Ehkä mä olen jo kasvamassa yli noista teiniajoista kun ei enää tollaiset leffat nappaa? 

Nyt mulla on sellanen fiilis, että tekee mieli kirjoitella muustakin kuin uusista paidoista ja asuista. Mulla on nimittäin nyt jotenkin ihan mielettömän hyvät fiilikset elämästäni, itsestäni ja kaikesta. Mä olen tässä nyt parisen kuukautta ollut ajoittain melkoisen rikki, pohjalla ja miettinyt miten mennä eteenpäin. Nyt kuitenkin lähiaikoina on mieleni vallannut mieletön onnellisuus, ihan vain tähän olemiseen. Olen alkanut nauttia omasta seurastani ihan eri tavalla. Täällä istun idioottihymy naamalla ihan vain koska tulee hyvä biisi ja sain luettua ahkerasti laskista.

Ensimmäisiä kertoja elämässäni mä olen vastuussa tekemisistäni vain itselleni. Olen muuttanut suoraan äiskän helmoista asumaan poikaystävän kanssa yhteen. Nyt jotenkin tajuan sen idean, kun jengi liputtaa yksinasumisen puolesta. En ole varmaan ikinä oppinut olemaan enemmän kuin nyt tässä viimeaikoina. Voin tehdä juuri mitä haluan. Toisinaan, kun suunnitelmiin tulee muutoksia, mä mietin pitäisikö mun ilmoittaa jollekin. Soittaa ja pahoitella, että tulenkin kotiin myöhemmin kuin olin sanonut. Sitten voinkin vain naurahtaa ja tajuta, että mähän voin olla ihan juuri niin myöhään ja ihan missä mua huvittaa. Nauttia elämästä. Oli se paikka sitten hyvät bileet tai yliopiston kirjasto. Kuhan se tuntuu hyvältä musta itsestäni. Ja pakko vielä tähän lisätä, etten mä minkään natsin kanssa ole ikinä seurustellut. Sitä vain haluaa tietenkin ottaa toista huomioon, jos asuu yhdessä. Siinä helposti pistää muiden tarpeet omien edelle. 

Mä olen myös tosi onnellinen siitä, että olemme eksäni kanssa hyvissä väleissä. Tietenkään pieniltä draamoilta ei olla säästytty, ihmisillä kun tuntuu olevan käsittämätön tarve kertoa mitä ihmeellisimpiä tarinoita toisten nimissä. Ei meillä kummallakaan ole tarvetta olla toistemme parhaita ystäviä, mutta on se vaan siistiä jos törmätessä voi heittää sitä kuuluisaa huonoa läppää eikä tarvitse vaivaantua. Vapauttava fiilis, kun ei ole kenenkään kanssa huonoissa väleissä.

Olen jotenkin alkanut tajuta sitä ajatusmaailmaa, että me jokainen olemme se pieni mies omassa veneessämme. Tuo ajatus ei enää herätä mussa pelkoa, niinkuin aiemmin. Mä olen asetellut lämpöisen huovan kivasti siihen paatin pohjalle ja alkanut nauttia mukavasta matkastani. Ja onneksi ne kavereidenkin veneet ovat vain yhden Whatsapp -viestin päässä ihan milloin vaan. Ja ei, en ole menettänyt uskoani hyviin miehiin, yksisarvisiin ja muihin satuolentoihin. Eiköhän joku päivä vielä joku upea tyyppi vie multakin jalat alta. Nyt on kuitenkin juuri hyvä olla näin. 

No ethän sä oo sillon onnellinen, jos sä oot häkissä, etkä saa tehä mitään. Sillon sä et oo vapaa. Onnellisuus on niinkun sellasta, että elää nyt. Tässä hetkessä.

<3:Khaija