Juhannus

Heippa! Mulla on takana ihan mieletön rakkausjuhannus. Vietettiin koko viikonloppu torstaista sunnuntaina kommuunimeiningeissä Nikon kaveriporukan kanssa ja voi luoja, että oli ihanaa. Aluksi mua vähän ehkä jänskäilikin tuo tuleva juhannus. Että miten sitä oikein sopii mukaan porukkaan ja näiden perinteiksi muodostuneisiin meininkeihin. Jo kuitenkin ensimmäisestä illasta lähtien mulle kävi ihan täysin selväksi, ettei parempaa voisi olla. Kaikki ottivat mut ihan uskomattoman lämpimästi vastaan ja tutustuin kaikkiin tyyppeihin paljon paremmin kun ikinä voisi kuvitellakaan vaikka normi bileiltoina. Ja eihän sen yllättää pitäisi, että kerrassaan huikea poikaystäväni viihtyy huikean porukan seurassa.

Parhaita hetkiä ehkä koko viikonlopussa oli, kun istuimme ihanan lämpimässä iltapäväauringossa keskustelemassa elämästä. Edessä notkuivat lautaset ihanaa grilliruokaa, joka ei eilisen yön meininkien jälkeen olisi voinut maistua yhtään paremmalta ja sai aikaan ihan mielettömän ruokatyytyväisyyden. Tuo hetki tuntui tietyllä tapaa onnellisuuden saarekkeelta. Sellaiselta turvapaikalta, jossa voi olla juuri niin rötväisenä ilman meikkiä, aloittaa päivänsä viinillä ja vain hymyillä korvasta korvaan. Paikk ilman mitään todellisuuden asettamia velvoitteita, jossa arkea ei olisi oikeastaan edes olemassa. Toivottavasti tuon viikonlopun tunnelma välittyy edes murto-osan verran näiden kuvien välityksellä.

 Nikon perheen valokuvatkin olivat kummallisen merkittävässä roolissa viikonlopun aikana. Ekana aamuna Nikon yo-kuva löytyi jääkaapista ja näköjään kelpasivat myös unikaveriksi.

Koko viikonlopun kyllä ehdottomasti kruunasi laulusessarit akustisen kanssa, karaokemeiningit (mun pitäisi ehkä oppimaan olematta laulamatta, aina kun joku tilaisuus siihen tarjoutuu) ja muut mukavat yhteismusisointihetket, kuten allaolevassa kuvassa. Voin vain kuvitella, kuinka upealta tuo laulu-nokkahuilukombo onkaan mahtanut kuulostaa.

Nikon penkkaritakkikin kaivettiin jostain kaapin perukoilta. Mua hajotti ihan liikaa kuinka juntilta Niko onnistui tuossa takissa näyttämäänkään. Sanni puolestaan oli melkoisen vetävä myös noin pilottitakkitytöksi.

Anni teki mulle juhannusletin, jollaisen haluaisin itsekin oppia tekemään. 

 Mielettömän herkullisen girlliruuan, punaviinihampaiden ja repeatilla soivan Mirrorsin lisäksi ohjelmassa oli loputtomia kertoja lämmitettyä saunaa, musisointia, tanssipatjaa ja urpoimpia juttuja ikinä. Kävimme myös pelailemassa jalkapalloa ja totesin taas miljoonatta kertaa, että ehkei musta ihan Messiksi ole, joten päädyinkin vain kuvailemaan loppupeliksi. Sen jälkeen oli kuitenkin ihana syöksyä porukalla järveen uimaan. Tai hiipiä tai miten ikinä.

  Tavallaan hajoilen, kun kaikkien blogit ovat täyttä freesinpiäkin freesimpiä herkkiä juhannuskuvia. Meidän seurueessa taisi olla sellainen kivan luonnollinen rähjäisyys se juhannuksen teema. En ole vielä edes saanut toisen kameran kuvamateriaalia, mutta voin kuvitella sen olevan veiläkin karumpaa. Mutta tää onkin sellainen keep it real, juhannuspostaus. Koitin pukeutua juhannusmaisesti mekkoon ja kukkapantaan. Nikon mielestä näytin mustalaiselta ja Jaakko ei suostunut tanssimaan mun kanssa enää loppuillasta, kun kilisin kuulemma kuin Esmeralda meidän hienolla tanssipatjalla. Taisi mennä nappiin siis.

Kieltämättä se todellisuuteen paluu oli kulunut itse kultakin vähän nihkeästi. Itse kunnon liskodiskon jälkeen lukitsin itseni ulos kämpästäni kauppareissulla. Viikonloppuna häämöttävä muutto ja se fakta, ettei koko kaupungista ilmeisesti löydy enää yhtäkään vuokrapakettiautoa saattoivat myös nostaa hiukkasen sykettä. Nikon siskon keittämät aamukahvit kuitenkin tekivät päivästä pikkaisen paremman ja sain kuin sainkin vara-avaimen lainaan ilmaiseksi ja peräkärrykin löytyi vuokralle pakettiauton sijaan. Eli eiköhän tästä selvitä. Kiitos vielä kaikille mukanaolleille ihan mahdottoman loistavasta ja huikeasta juhannuksesta! Ne kaikkein urpoimmat kuvat taitaa löytyä tuolta instagramin ihanasta maailmasta (@khhaija). 

<3:Khaija