sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Lettipidennys for dummies

Eli, kuten muutamasta postauksesta onkin varmaan jo tullut selväksi, mulla on nyt hiustenpidennys. Se on tehty letti/ompelupidennystekniikalla (kumpi nyt sitten mahtaakaan olla oikea termi?). Kyseessä on tosi helppo ja edullinen pidennystekniikka, jonka googlettelin olevan vielä hellävarainen omille hiuksille. Mulla on ollut melkeinpä koko elämäni pitkät hiukset, mutta nyt viimeaikainen värjäilyrumba sai latvat niin huonoon kuntoon, että niitä oli vähän pakko napsia pois. Näinpä pitkät hiukset tuntuvatkin siltä mun jutulta. Ajattelin nyt tehdä tällaisen vaihe-vaiheelta postauksen siitä, kuinka tämän lettipidennyksen toteutimme.

Aloitetaan vaikka siitä, mitä lettipidennyksen tekoon tarvitsee. Eli ensinnäkin tarvitsee hiusnauhaa. Omani hankin Dreamhair-verkkokaupasta, sillä siellä on edulliset hinnat ja aikanaan hankin myös clip on-pidennykset samasta paikasta ja olin todella tyytyväinen laatuun. Tilaus kolahti postiluukusta nytkin jo tiistaina, kun sen sunnuntai-iltaina klikkailin eteenpäin. Tälläkin kertaa olin todella tyytyväinen laatuun.

Molemmilla kerroilla pidennyksiä tilatessa, olen onnistunut tekemään ihan nappivalinnan värin suhteen. Itse ainakin huomasin, ettei niitä valokuvia hiuksista kannata juuri tuijotella (nämä nykyisenikin näytti siinä vähän vihertäviltä) ja olenkin turvautunut värikarttaan, josta olen valinnut mielestäni kaikkein eniten omaani väriä muistuttavan sävyn. Värikarttaakin voi tarkastella parilta eri näytöltä (mä olen tehnyt tätäkin), jottei se näyttö vääristä väriä.


Noniin ja hiusten lisäksi tarvitsee tylpän neulan, narua (mahdollisimman oman hiuksen väristä, niin ei paista hiusten seasta), pieniä kumilenkkejä ja kaverin, jolta luonnistuu ranskanletti ja perus harsinta. Ja vinkkinä, ainakin Dreamhairilta saa tilattua sellaisia tylppiä J-mallineuloja eurolla ja varmaan nuo muutkin tarvikkeet sieltä voi tilailla. Itsehän ajattelin tehdä elämästäni astetta haasteellisempaa ja ajattelin käydä kipaisemassa tarvikkeet vaan kaupasta. Päädyinkin juoksemaan Kuopion miljoona kauppaa lävitse ja vihdoin Sinooperista bongasin jonkinlaisen neulojen lajitelmapakkauksen, josta löytyi yksi tylppä neula. Maksoin siitäkin vitosen. Aina ei voi voittaa. Kumilenksut Suomalaisesta Kirjakaupasta ja naru myös Sinooperista.


Siinäpä olisikin ihan mun omat hiukseni, eli lähtötilanne. Omat hiukseni ovat paksut, taipuisat ja latva on melko rikkomaton. Hyvää tuossa paksuudessa on tätä hommaa ajatellen se, että ne letit saa helposti piiloon. Kuitenkin sitä lisäkehiusta tarvitsee olla aika mukavasti ettei näytä tökeröltä ohuelta luirulatvalta.

Ystäväni Henna teki pidennyksen ja häntä yliopistolta odotellesani tein valmiiksi vaakasuuntaisen osion ja laitoin ylä ja alahiukset kiinni. Ai kuinka niin olen malttamaton? Koitin valita sellaisen kohdan, että letin alle jää hiuksia, jotta voin pitää hiuksia kiinni. Kuitenkin yläpuolellekin piti jäädä kivasti hiuksia. Tosissaan, kun kyseessä oli sekä mun ja Hennan ensikosketus pidennyksiin, niin melkoisen mututuntumalla mentiin koko homman ajan eteenpäin.


Letitys siis aloitetaan toiselta reunalta ja letti päätetään keskelle, johon tulee kumppari. Sama homma toiseltakin sivulta keskelle, jolloin tulos on allaolevan näköinen.


Henna vielä ompeli lettien päät ristiin, niin pysyvät paremmin kiinni, eivätkä lettien päät törrötä hiusten seasta. Siinäpä sitten olisi valmis alusta hiusnauhan kiinnitykselle ja ompelu alkakoon!

Mallattiin kaksi kerrosta hiusnauhaan ja leikattiin letin mittaiseksi pätkäksi. Henna aloitti ompelemisen keskeltä edeten toiselle sivulle, jotta hiusnauha pysyi oikealla paikallaan.

Sittenpä uutta lettiä tekemään yläpuolelle, niin ettei lettien väliin jää takkuuntumaan omaa hiusta. Henna teki letit nii, että alin oli kaikkein pisin ja ylin sitten ihan selvästi toisia lyhyempi. Ajateltiin, että näin ne sulautuvat sinne päähän mukavasti. Ja tosissaan hiusosion leveys oli jotain vajaan sentin luokkaa. Tässäkin jälleen melkoisen mututuntumalla mentiin eteenpäin. Ylimmästä tulikin kaikkein pienin ja ei se kai muuten haittaakaan, mutta kieltämättä hieman ikävältä tuntui päänahassa, kun tosi tiukan letin väleistä tunki sitä neulaa ommeltaessa.

Seuraavaksi Henna teki kaksi viimeistä lettiä valmiiksi ja ompeli päät. Näin pääsimme mallaamaan, kuinka monta kerrosta hiusnauhaa yhteen lettiin tulee, jotta saisimme kaiken nauhan käytettyä (paketissa oli 120 cm). Kumpaakin lettiin nauhaa ommeltiin siis kolme kerrosta. Haha, toi me-muoto saa tän kuulostamaan siltä kun olisin itsekin hirveästi ponnistellut prosessin eteen. Siis mähän katsoin telkkaria ja vedin sipsiä, varsinaista panostusta.



Toinen letti valmiina, melkein valmista! Ja tattadaaa, mulla on pitkät hiukset! Aikaa tähän kului joku pari-kolme tuntia kaikkine sähellyksineen. Seuraavalla kerralla varmaan hieman nopeammin sujuu jo prosessi.

                           

Eli lisäkehiuksen sävy on #12 ja pituus 40cm (löytyy TÄSTÄ). Hennakin hieman tästä lettipidennyksestä innostui ja lupasin hänelle saman taikoa jossain vaiheessa vastapalvelukseksi. Myös kampaajat varmasti osaavat tämän tehdä, mutta monet suostuvat tekemään pidennyksiä vain heidän kauttaan tilaamilla hiuksilla. Varmasti hieman arvokkaammaksi homma tulee sillälailla ainakin.


Tässäpä olisi valmis lopputulos ensimmäisen pesun jälkeen. Ennen pesua pidennys oli käsitelty aivan piikkisuoraksi ja se ei oikein taipunut edes kihartimen vaikutuksesta. Pesu korjasi tilanteen ja hius sulautui hyvin omiin hiuksiini. Tosissaan kuvassa hius on vain märkänä letitetty, ilman mitään sen kummempia muotoiluja. Suoristamalla hiuksen saa kyllä jälleen ihan sileäksi, mutta mä tykkään tästä luonnollisesta lookista myös (joo siis, ei oo vaan ehtinyt muuta ;D ).

Nyt muutaman päivän käyttökokemuksen perusteella tykkään ainakin hirveästi lettipidennyksestä. Ei siinä klipsissäkään varsinaisesti mitään vikaa ollut. Voitte vaan kuvitella, että jos hiusten suoristaminen ei sovi aamuisin mun aikatauluun, niin eivät ne klipsitkään hirmu usein päähän eksyneet. Kun lettipidennys oli laitettu, päänahka oli hieman arka ja tuntui, että hiuksia oli päässä ehkä tonnin verran. Kuitenkaan parin päivän päästä ei pidennystä mitenkään edes huomaa. Nukkumista ei vaikeuttanut edes ekana yönä. Jos jotain jäi loistavasta selostuksestani huolimatta epäselväksi, niin kysykää ihmeessä (:

8 kommenttia:

  1. Kiva postaus! Ja onnistunut, luonnollisen näköinen lopputulos!

    VastaaPoista
  2. Mulla ei jotenkaan koskaan onnistu toi ompeleminen, ja klipsut ei pysy päässä, ja sinetit maksaa liikaa! onnistuuks sulta se että jos laitat ponnarille, että noi ei näy sieltä alta :O?
    Myös tosi kivannäkönen lopputulos :-)!

    VastaaPoista
  3. Kaisa, Kiitos! Mäkin tykkään just tästä luonnollisuudesta (:

    Lilli, Joo siis mulla ne klipsit ei ikinä lähtenyt, mutta jotenki oli aina sellanen epävasrma fiilis niitten kanssa. Siis kun laittaa noihin sivu- ja alahiuksiin vähän kuivashampoospayta ja tupeeraa, niin menee piiloon. Tänäänkin oli ponnari päässä (:

    Ja kiitos paljon! Pitää välittää kehut kaverille (:

    VastaaPoista
  4. Oho! Oon jotenki tosi yllättyny. Tosi hyvän lopputuloksen oot saanu, ihanan näkönen tukka tuossa viimeisessä kuvassa!

    VastaaPoista
  5. No on nää kieltämättä paremmat, mitä edes toivoinkaan (: Ja Hennalle kaikki kunnia näistä (:

    VastaaPoista
  6. tosi vanha postaus mutta silti pakko kysyä että kuinka hyvin toi ompele sit pysyy ja kauanko toi saa olla sitten päässä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis se ompelehan olisi pysynyt ihan niin kauan varmaan kun olisi antanut päässä olla, mutta otin sitten varmaan muutaman kuukauden jälkeen pois kun omat hiustet olivat kasvaneet niin paljon ettei pidennykset olleet enää kovin nätisti päässä kiinni. Olisihan ne voinut kiinnittää uudestaan tietenkin ylemmäskin (: Oli kyllä näppärä pidennys!

      Poista
    2. kiitoksia vastauksestasi! taidampa itsekkin kokeilla :)

      Poista