perjantai 28. kesäkuuta 2013

Date Night Outfit

Tällä hetkellä mun elämässä pyörivät lähinnä jätesäkit, pahvilaatikot ja muuttoon valmistautuminen, joten palailen mielihyvin parin viikon takaiseen syntymäpäivääni asukuvien muodossa. Niko vei minut synttäreideni kunniaksi syömään Jyväskylän keskustassa sijaitsevaan Kissanviikseen, josta olin kuullut paljon kehuja. Oli kieltämättä ihana lähteä yhdessä viettämään treffi-iltaa. Silloin suhteen aivan alussa tapailuvaiheessa kun tuli käytyä paljonkin syömässä ulkona yhdessä. Jotenkin ne koti-illat vaan pikkuhiljaa ovat ruvenneet vetämään enemmän puoleensa, jos olemme kahden halunneet aikaa viettää. Illan kunniaksi halusinkin pukeutua vähän tavallista siistimmin, mutta siltikin rennosti. Niin, että on hyvä fiilis omasta olemisestaan. Korkkarit yhdistettynä printtihousuihini toimivatkin tähän tarkoitukseen varsin mainiosti. Edellisen illan aukiharjatuista kiharoista syntynyt pörrötukka kohotti rennon fiiliksen kyllä vielä ihan uuteen potenssiin. 
jakku & korot - h&m / laukku - maria carla / printtihousut - zara / kotu - lahja Annilta

Ruokahan tuolla Kissanviiksessä oli ihan mieletöntä. Alkuruuaksi söin ehkä herkullisimpia etanoita koskaan. Nälkäkin oli tosin sellainen, että se saattoi toki tuoda oman lisänsä fiilikseen. Loistavia ne kuitenkin olivat. Listalta onnistuin löytämään ruokavaliooni sopivan minttuisen kana-annoksen, jossa oli runsaasti kasviksia ja hedelmiä kyljessä aseteltuna valtavan kauniisti. Ruoka oli todella herkullista ja paikkaan täytyy ehdottomasti mennä syömään toistekin, sillä olisin halunnut syödä listalta miljoona annosta. Tunnelmaltaan sytyn kuitenkin ehkä enemmän sellaisiin hämyisiin pubityylisiin paikkoihin, joiden nurkkaan voi linnottautua syömään ja nauraa omassa rauhassa niille typerille jutuille. Ei sitten tarvitse hävetä ihan niin paljoa sitä omaa sosiaalipingviiniyttään. 

Kaikenkaikkiaan ilta oli ihana ja onnistunut, näinhän se tuppaa olemaan kun seura on hyvää. Ja koska olihan tuo ruokailu ihmisten ilmoilla jo tarpeeksi sosiaalista puuhaa, kävimme illallisen jälkeen hakemassa ison kasan Parrotseja leffaherkuksi ja linnottauduimme loppuillaksi Nikon kämpille. Kanelimanteleista tuli mun uusia ehdottomia lemppareita!

Haluaisin muuten muistuttaa, että Google lopettaa Reader -palvelunsa ensi viikon alusta, Jos siis  sen kautta seurailet juttujani, kannattaa siirtyä käyttämään muita kanavia. Olisi meinaan mahdottoman kiva juttu pitää teidätkin matkassa mukana!


 BLOGLOVIN                     BLOGILISTA                    FACEBOOK

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Asukuvat, joissa vähän kaikki on rempallaan

Nämä kuvat sopivat jotenkin niin hyvin mun tän viikkoisiin fiiliksiin. Jälleen kerran tämä muuttoharrastaja on jännän äärellä ja pakkaamassa koko omaisuuttansa pahvilaatikkoihin. Mun kämppäni onkin yksi suuri sekamelska ja mitään tavaroita ei löydy mistään. Tuntuu, että aika on ihan kortilla kun jokaiseen suuntaan pitäisi ehtiä revetä ja miljooa asiaa hoitaa. Myös nämä asukuvat ovat yksi sekamelska. En ole jaksanut tehdä hiuksilleni mitään, laittaa edes sitä pelastuksen tuovaa tummaa kuivashampoota ja tämä luonnollinen lookkini alkaa muistuttaa pikkuhiljaa pälvikaljua. Valo oli tyhmä, kameran asetukset eivät taipuneet ja tunsin oloni typeräksi pönöttäessä siinä kameran edessä. Niin ja hyttysetkin päättivät perustaa juhlat ympärillemme. Koko kuvausoperaatio tuntui ihan mahdottomalta edes suorittaa ja meinasimme luovuttaa kymmenien ylivalottuneiden hönötyskuvien jälkeen.


 Saihan tostakin tilanteesta sitten aikaan ihan julkaisukelpoisia kuvia. Vähän niinkuin se sekamelskakin aina siitä sutviintuu. Lopuksi tuo kuvaaja sai minut yhteen loputtomaan hymyyn ja en voinut enää kuin nauraa ja tajuta, että elämä on aika kivaa. Kaikki muuttoon liityvät asiatkin ovat selvinneet ja tuo kämppäni kaaos siirtyy mitä pikimmiten pikkaisen kivempien seinien sisään. Kampaajakin on ensiviikolla ja mulla on tulossa ihania ihmisiä auttamaan muutossa. Niin ja veikkaan, että moni noista kiireenaiheuttjistakin tulee olemaan taas huikeimpia juttuja hetkeen. Voisi kai ne asiat huonomminkin olla, joten eiköhän tästäkin stressiviikosta taas selviydytä lopulta voittajina!

<3:Khaija

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Juhannus

Heippa! Mulla on takana ihan mieletön rakkausjuhannus. Vietettiin koko viikonloppu torstaista sunnuntaina kommuunimeiningeissä Nikon kaveriporukan kanssa ja voi luoja, että oli ihanaa. Aluksi mua vähän ehkä jänskäilikin tuo tuleva juhannus. Että miten sitä oikein sopii mukaan porukkaan ja näiden perinteiksi muodostuneisiin meininkeihin. Jo kuitenkin ensimmäisestä illasta lähtien mulle kävi ihan täysin selväksi, ettei parempaa voisi olla. Kaikki ottivat mut ihan uskomattoman lämpimästi vastaan ja tutustuin kaikkiin tyyppeihin paljon paremmin kun ikinä voisi kuvitellakaan vaikka normi bileiltoina. Ja eihän sen yllättää pitäisi, että kerrassaan huikea poikaystäväni viihtyy huikean porukan seurassa.
Parhaita hetkiä ehkä koko viikonlopussa oli, kun istuimme ihanan lämpimässä iltapäväauringossa keskustelemassa elämästä. Edessä notkuivat lautaset ihanaa grilliruokaa, joka ei eilisen yön meininkien jälkeen olisi voinut maistua yhtään paremmalta ja sai aikaan ihan mielettömän ruokatyytyväisyyden. Tuo hetki tuntui tietyllä tapaa onnellisuuden saarekkeelta. Sellaiselta turvapaikalta, jossa voi olla juuri niin rötväisenä ilman meikkiä, aloittaa päivänsä viinillä ja vain hymyillä korvasta korvaan. Paikk ilman mitään todellisuuden asettamia velvoitteita, jossa arkea ei olisi oikeastaan edes olemassa. Toivottavasti tuon viikonlopun tunnelma välittyy edes murto-osan verran näiden kuvien välityksellä.
 Nikon perheen valokuvatkin olivat kummallisen merkittävässä roolissa viikonlopun aikana. Ekana aamuna Nikon yo-kuva löytyi jääkaapista ja näköjään kelpasivat myös unikaveriksi.

Koko viikonlopun kyllä ehdottomasti kruunasi laulusessarit akustisen kanssa, karaokemeiningit (mun pitäisi ehkä oppimaan olematta laulamatta, aina kun joku tilaisuus siihen tarjoutuu) ja muut mukavat yhteismusisointihetket, kuten allaolevassa kuvassa. Voin vain kuvitella, kuinka upealta tuo laulu-nokkahuilukombo onkaan mahtanut kuulostaa.
Nikon penkkaritakkikin kaivettiin jostain kaapin perukoilta. Mua hajotti ihan liikaa kuinka juntilta Niko onnistui tuossa takissa näyttämäänkään. Sanni puolestaan oli melkoisen vetävä myös noin pilottitakkitytöksi.

Anni teki mulle juhannusletin, jollaisen haluaisin itsekin oppia tekemään. 
 Mielettömän herkullisen girlliruuan, punaviinihampaiden ja repeatilla soivan Mirrorsin lisäksi ohjelmassa oli loputtomia kertoja lämmitettyä saunaa, musisointia, tanssipatjaa ja urpoimpia juttuja ikinä. Kävimme myös pelailemassa jalkapalloa ja totesin taas miljoonatta kertaa, että ehkei musta ihan Messiksi ole, joten päädyinkin vain kuvailemaan loppupeliksi. Sen jälkeen oli kuitenkin ihana syöksyä porukalla järveen uimaan. Tai hiipiä tai miten ikinä.
  Tavallaan hajoilen, kun kaikkien blogit ovat täyttä freesinpiäkin freesimpiä herkkiä juhannuskuvia. Meidän seurueessa taisi olla sellainen kivan luonnollinen rähjäisyys se juhannuksen teema. En ole vielä edes saanut toisen kameran kuvamateriaalia, mutta voin kuvitella sen olevan veiläkin karumpaa. Mutta tää onkin sellainen keep it real, juhannuspostaus. Koitin pukeutua juhannusmaisesti mekkoon ja kukkapantaan. Nikon mielestä näytin mustalaiselta ja Jaakko ei suostunut tanssimaan mun kanssa enää loppuillasta, kun kilisin kuulemma kuin Esmeralda meidän hienolla tanssipatjalla. Taisi mennä nappiin siis.
Kieltämättä se todellisuuteen paluu oli kulunut itse kultakin vähän nihkeästi. Itse kunnon liskodiskon jälkeen lukitsin itseni ulos kämpästäni kauppareissulla. Viikonloppuna häämöttävä muutto ja se fakta, ettei koko kaupungista ilmeisesti löydy enää yhtäkään vuokrapakettiautoa saattoivat myös nostaa hiukkasen sykettä. Nikon siskon keittämät aamukahvit kuitenkin tekivät päivästä pikkaisen paremman ja sain kuin sainkin vara-avaimen lainaan ilmaiseksi ja peräkärrykin löytyi vuokralle pakettiauton sijaan. Eli eiköhän tästä selvitä. Kiitos vielä kaikille mukanaolleille ihan mahdottoman loistavasta ja huikeasta juhannuksesta! Ne kaikkein urpoimmat kuvat taitaa löytyä tuolta instagramin ihanasta maailmasta (@khhaija). 

<3:Khaija

torstai 20. kesäkuuta 2013

Liehuvat kesäpöksyt

 statementkoru - cubus / nahkatakki - h&m / housut - zara / loafersit - topshop 

Eilen treffasimme pitkästä aikaa ystäväni Annin kanssa ihan kaksin. Kävimme kahvilla torilla, ostimme mansikoita ja saimme puhua rauhassa niitä juttuja, joita ei isommassa porukassa tule niin höpistyä. Eilinen tuntui ehdottomasti kesältä. Vähän sama fiilis kuin silloin lapsuudenkesien kiireettöminä aamuna, kun ei tarvinnut vielä käydä kesää töissä. Ne oli parhaita aikoja ne.

Tottakai meillä oli kamerat mukana ja Anni nappailikin ihanat kuvat minusta ja liehuvista kesäpöksyistäni. Pidän mielettömästi näistä kuvista ja tästä kreikkalaismaisesta tunnelmasta. Nyt täytyykin toivoa, että sama kesäfiilis tulisi takaisin ja aurinko valaisisi juhannusviikonlopun! Taidan kuitenkin varautua isohuppuisella sateenkestävällä takilla. Luottoni tähän Suomen kesäsäähän ei ole meinaan maailman suurin. Mutta eiköhän viikonlopusta tule silti mitä huikein! Hyvää juhannusta kaikille!

<3:Khaija

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Kun Khaija tapasi paratiisilinnun

Multa on toivottu rakkaustarinapostausta, tarinaa siitä kuinka tapasin Nikon. Kieltämättä mua vähän jollain tasolla jännittää jakaa blogissani jotain näinkin henkilökohtaista. Tässäpä olisi kuitenkin se tarina, joka selittää tätä mun loputonta onnellisuuspostausten määrää ja life is good -mentaliteettiäni.  Tästä tarinasta on nyt sensuroitu kaikki turhan ällösöpö pois tuon miehen pyynnöstä, mutta pakko vaan sanoa, etten voisi ikinä kuvitellakaan kenenkään kohtelevan mua paremmin. 
Tämä tapahtumasarja sijoittuu siis alkuvuoteen, jolloin olin jollain tapaa sinkkuaikani huipulla. Tiedättekö sen fiiliksen, että nyt on hyvä, elämä on parasta, enkä tarvitse ketään. Tottakai. Olimme viettämässä tyttöporukalla yhden kaverini synttäreitä. Pöydät notkuivat tarjoiluista ja vietimme iltaa pelaamalla Bumtsi Bum -juomapeliä. Arvottunakin olimme yllättäen Maiskin kanssa samassa joukkuseessa ja jotenkin onnistuimme kalastelemaan itsellemme liian monta shottirangaistusta, bonaria tai mitä ne nyt olivatkaan. Eniveis, minttushotteja tuli juotua muutama liikaa. Baariin lähtiessä meininki olikin melkoinen ja suuntasimme kohti Rumaa, jossa olikin jo kavereitakin valmiina. Jossain kohtaa Maiskin kanssa päätimme, että se Ruma nyt on aika nähty ja päätettiin vaihtaa baaria, vaikka siellä nyt oli melkein kaikki kaverit kerrankin saman katon alla. Saattoi siinä taustalla olla jotkut tietyn miehen etsimissuunnitelmatkin, haha.

Päätimmekin mennä Shakeriin, jonne olinkin jo kerennyt maksaa itseni sisään, kun portsari oli sitä mieltä, että Maiski etsiskeli vähän turhan kauan henkkareita eikä asiaa kyseiseen baariin olisi. Siinä sitten päätimme lähteä suunnistamaan kohti Brata. Matkalla kuitenkin Escapen ovella oli tuttu portsari, joka yritti kovasti saada minua noihin aikoihin kanssaan kahville. Hän viittoili meidät luokseen ja ohjasi vip-jonon kautta ilmaiseksi sisään. Vähän nauratti, että emme olleet päässeet parikymmentä metriä aikaisemmin edes sisälle baariin ja sittenpä yhtäkkiä ollaankin jo niin VIP.
Hetken pyörittyämme Escapessa, bongasin erään mielettömän komean miehen istumassa syrjässä kaverinsa kanssa. Jonkun hetkellisen mielenhäiriön, humalan ja itsevarmuusaallon seurauksena olinkin kohta istumassa tuon miehen vieressä ja tekemässä tuttavuutta. Maiski sanoi myöhemmin, että oli aivan varma mun tuntevan miehen jo entuudeestaan. Niin itsevarmasti olin siihen istahtanut. 
Siinä sitten vietimmekin loppuillan puhumassa elämästä ja naureskelemassa tanssilattialla bostaileville douchebageille. Maiski sitten kulutti aikaa jutellen Nikon kaverin kanssa ja kyseli innokkaasti, että mahdammeko jatkaa jo matkaa. Mä en kuitenkaan halunnut. Normaalisti vähän erityylisissä paikoissa iltojansa viettävät pojat olivatkin kuulemma Jyväskylän paskojen baarien kierroksella. Pilkun tullessa Niko oli heittänyt jonkun surkean iskureplan, johon sisältyi radion kuunteleminen, pikkuleivät ja hänen asuntonsa. Olin sanonut, että yritä nyt edes vähän. Kekseliäästi opiskelutaustani perusteella hän oli sitten myöhemmin kysynyt, haluanko kirjautua hänen luonaan DOSiin. Olin kuulemma ollut ihan valmis lähtemään. Itselläni ei ole näistä tapahtumista hirveämmin muistikuvia, mutta ainakin meillä on ollut yhtä hölmö huumorintaju alusta alkaen,

Kävelimme Nikon kämpille, jossa kuuntelimme musiikkia, juttelimme ihan kaikesta ja olin ihan ihmeissäni, kuinka siistiin tyyppiin olinkaan onnistunut törmäämään. Meillä synkkasi heti ihan älyttömän hyvin ja samaistuin tuohon mieheen musiikkimausta arvomaailmaan. Mulle tuli heti sellainen tunne, että tässä sitä mennään. Kun olimme keskustelleet kaikesta maasta taivaaseen ja takaisin, kävimmekin nukkumaan kerrostalon jo heräillessä seuraavaan päivään.

Aamulla mulla oli ihan hirveä levottomuusdarra, hypin pitkin asuntoa parin tunnin unien jälkeen Nikon kaivautuessa syvemmälle peittojen sekaan. Olin varma, että sillä menee kohta hermot mun täpinöintiini. Halusin juoda aamukahvit peittomajassa ja Niko vain naureskeli mulle. Sen jalat eivät taipuneet risti-istuntaan parin päivän takaisen jalkatreenin jäljiltä. Katsoimme koko päivän Nikon mielestä huikeimpia darraelokuvia ikinä. Ensimmäinen alkoi kohtauksella, jossa ammuttiin vauva ja seuraavassa olikin sitten vuorossa miesmallien välinen taisto. Saatoin miettiä hieman, että missä ihmeessä mä oikein olenkaan sunnuntaitani viettämässä. Siinä kainalossa vaan oli maailman parasta olla ja meidän välisessä kemiassa jotain ihan ennenkokematonta.
Illan pimenevinä tunteina Niko sitten heitti mut Mäkkärin autokaistan kautta kotiin. Mun parkkipaikalla se kysyi vielä numeroa ja sovittiin, että sen on tultava katsomaan joku päivä millaisessa ghetossa mä oikein asustelenkaan. Haettiin toki samalla Maiskillekin ruokaa, joka tulikin mun kämpilleni kuuntelemaan hehkutusta tuosta ihanasta miehestä. Mä leijailin ihan jossain seitsemännessä taivaassa. Kun Niko laittoi mulle kaveripyyntöä naamakirjassa, tajusin kuolanneeni salaa silloin aikanaan surffilettistä häntä joskus aikoja sitten Rumassa. Mä kun olin mennyt sille alunperin juttelemaan, pidin kai jotain hard to get meininkiä yllä ja annoin sen tehdä kaikki aloitteet, hah.

Seuraavana päivänä se sitten laittoi viestiä, että voisi tulla käymään kahvilla. Ja sittenpä me vaan ruvettiin näkemään jatkuvasti. Ei me ikinä puhuttu siitä, että seurustellaanko me vai mitä. Meillä oli alusta asti aina vaan ihan mielettömän hauskaa yhdessä. Ja niin helppo olla. Nikon kanssa olen kokenut sellaisia tunteita, luottamusta ja hetkiä, joita en ole ikinä aiemmin kokenut. Olen jotenkin niin loputtoman ylpeä, että olen löytänyt rinnalleni tuollaisen miehen. Niko saa mut jotenkin aina parhaimmilleni. Ja hyväksyy mut juuri sellaisena kun olen. Se on ihan loistava tunne. Kun olimme yhdessä vaikka ulkona syömässä, koko muu maailma katosi ympäriltä. Siinä sitä pikkuhiljaa huomasi olevansa rakastunut. Olimme joskus Nikon vanhemmilla käymässä ja he kysyivät, seurustelemmmeko me. Katsoimme toisiamme  hymyillen ja molemmat olivat sitä mieltä, että eiköhän tämä nyt sitä ole.

<3:Khaija